Romaanin kirjoittajan on tehtävä lukuisia valintoja. Ensimmäinen valintatilanne on luonnollisesti se, ryhtyäkö kirjoittamaan vai ei. Seuraavaksi on tehtävä päätöksiä aiheesta, teemoista, sanottavasta ylipäänsä. Pian kirjoittajaparka huomaa, että valintojen tekeminenhän on vasta alkanut! Tekemättömät valinnat häilyvät kirjoittajan ympärillä kuin aaveet, muistuttavat olemassaolostaan säännöllisin väliajoin, yleensä öiseen aikaan. Tilannetta voisi verrata arkielämän tekemättömien töiden aiheuttamaan yöhikoiluun, mutta tällä blogillani pyrin tietoisesti pitämään arjen loitolla. Romaanin kirjoittaminen ei ole harrastajakirjoittajan arkea, vaan juhlaa. Tai pitäisi olla. Minun, tämän blogin pitäjän, blogistin, kuten sanonta kai nyttemmin kuuluu, aaveena on romaani. Aaveekseni todennäköisesti myös jää romaani, koska en todennäköisesti milloinkaan kykene tekemään tarvittavia valintoja. Vielä viimeisellä hetkelläni, kun on aika pyytää ja antaa lopullisesti anteeksi, varmaan mietin, ehtisinkö mitenkään vielä kirjoittaa romaanini valmiiksi. Sillä, mitä tämä aaveromaanini käsittelee, tai mitkä ovat sen teemat ynnä muut, ei ole merkitystä. Olennaista on vain päättymätön aie, rajaton intentio, ääretön mahdollisuuksien meri, jolla harrastajakirjoittaja purjehtii aaveineen ilman aavistustakaan suunnista tai päämääristä. Aina siihen päivään asti, jona...