Aurinkoiset ja lämpimät säät suovat tietenkin pienille Kirpusillekin tilaisuuden vähentää vaatetustaan ja elää edes hetken kerrallaan etelämaiden rentoon malliin. Jännittävää miten kellonajatkin muuttavat merkitystään, kun ns. tuottava elämä alkaa vasta illan viilettyä. Silloin maistuu ruoka, ajatus kulkee ja jalka nousee kipakasti laiskan, turruttavan päivän jälkeen.

Kielteinen piirre tähtemme säteilyssä on, että se silkkaa outouttaan saa kehon reagoimaan itseensä myös vähemmän suopein tavoin. Aurinkoisen päivän iltana moni Kirpusen kohtalotoveri voi havaita huuleensa ilmestyneen ikävän rokon.

Säteet provosoivat kehossa lymyileviä mikrobeja, tai sitten kasvanut valon määrä vaikuttaa vastustuskykyyn ja aineenvaihduntaan, en tiedä missä piilee selitys. Mutta joka kevät ensimmäisten aurinkoisten päivien aikana Kirpunen kaivaa varastoistaan paitsi aurinkolasit myös herpesvoiteen.

Paitsi, että huulessa kukkiva kesä on luotaantyöntävän näköinen, se vaikeuttaa elämää monella tavalla. Itsestään selväähän on, että rokkoa törkkää kynnellään aina täsmälleen väärissä tilanteissa. Tai pyyhkäisee hihallaan, tai puraisee. Se on kipeä ja se valuttaa inhaa nestettä, jossa uiskentelee biljoonia pikkurokkoja. Kukaan ei haluaisi tartuttaa Tätä toisiin, mutta minkäs teet. Erään käsityksen mukaan Tämä on jo kaikissa ihmisissä, mutta vain joissakin se aktivoituu. Tai provosoituu.