Kirpunen on havainnut aika välttämättömäksi taidoksi osata eläytyä mitä erilaisimpien olentojen, esineiden ja asioiden olemukseen, elämään ja toimintaan.

Eräässä tietokirjassa puhuttiin siitä, minkälaista olisi seistä ihmisen sormenpäässä silloin, kun tämä heiluttaa sormiaan.

Yksi tapa eläytyä elottomaan on kuvitella tälle henki, mieli ja elämä.

Sormen osalta on hankala päättää, onko kyse elollisesta vai elottomasta. Mutta koska sormi on ruumiinosa, eli osa elollista olentoa, vaikkakin ilman omaa tahtoa tai hermostoa, lienee luonnollista nähdä se elollisena, joka tapauksessa orgaanisena kappaleena tätä maailmankaikkeutta. Niinpä sille on hyvinkin luontevaa kuvitella oma tahto.

Eli yhtä hyvin voidaan miettiä, miltä tuntuu sormesta, jonka päähän joku tai jokin asettuu yhtäkkiä seisomaan.

Esimerkkisormeksi voidaan ottaa vaikkapa etusormi.

Uskoisin, että etusormella on aika lyhyt pinna. Sormi on huomattavan paljon pienempi kuin keho, johon kuuluu, ja tiettävästi pienillä olennoilla on synnynnäinen ja olosuhteiden tuottama tarve tuntea turvallisuutta. Vauvoilla on lyhyt pinna, ja he reagoivat paitsi äänekkäästi myös nopeasti ja tehokkaasti, jotta heidän viesteihinsä vastattaisiin heti. Niinpä etusormen voisi kuvitella olevan kärsimätön ja selkärangaton luonne, joka haluaa hankalista tilanteista nopeasti eroon keinolla millä hyvänsä. Etusormen tärkein tehtävä on osoittaa, joten hänen päänsä täytyy olla aina paljaana. Toinen tärkeä tehtävä on kaivautua ahtaisiin paikkoihin tunnustelemaan, jolloin sormen päässä ei myöskään sovi olla liian raskaita peitteitä.

Mitä tekee hän, jonka pään päälle laskeutuu jotakin epämiellyttävää? Hän ravistelee päätään, ja jos hänellä on kädet, hän myös haroo päälakeaan pudistellakseen roskan pois. Jos pään päälle asettuva on painava, hän myös suojelee niskaansa kallistamalla päätään varovasti sivulle tai mahdollisesti eteen. Sormen osalta voidaan ajatella, että etupuoli on kynnetön puoli. Samaan suuntaan taipuu myös ylimmäinen nivel, jonka voidaan tekevän kaulan virkaa. Niinpä ensireaktio voisi olla, että sormi taipuu johonkin suuntaan samalla voimakkaasti vavahdellen.

Jos esimerkkisormeksi valitaan peukalo, tilanne voi olla aivan toinen. Ensinnäkin peukalo on sijoittunut kämmenen reunaan sellaiseen kohtaan, että peukalon päähän on vaikea noin vain asettua seisomaan. Peukalo ei ole kohtisuorassa maata kohti oikeastaan koskaan, jollei Antiikin Rooman aikoja oteta huomioon. Peukalossa on lisäksi vain yksi nivel.

Närkästys voisi olla joka tapauksessa sormen päällimmäisin tunne. Jos sormella on hyvä huumorintaju, voisi närkästys pian kuitenkin vaihtua ihmetykseksi ja sitten huvittuneisuudeksi, ja pian sormi löisi koko asian leikiksi. Kenties kutsuisi muutkin sormet ihmettelemään päänsä päällä seisovaa kummajaista. Ei olisi ihme, vaikka lopulta sormi olisi hyvinkin tyytyväinen saatuaan uuden ja yllättävän seuralaisen. Pitkäksihän hänen aikansa joskus käy, kun kontaktit muihin olentoihin jäävät tavallisimmin hyvin lyhyiksi ja ovat luonteeltaan ikään kuin työasioita. Muiden sormien kanssa ei yleensä tule edes juteltua, muista kuin ammattiin liittyvistä asioista.

Vaarana on, että muut sormet tulevat vähitellen kateellisiksi. Heille myös kelpaisi seuraksi joku, jonka kanssa leikitellä. Ja siinä tilanteessa ei konflikti ole enää kaukana.