Oletko koskaan käynyt siellä, missä unelmasi asuvat?

Joskus tulee saapuneeksi taloon, kortteliin, kaupunkiin tai maahan, joka tuntuu oudon tutulta. Astun sisään tai kävelen pihaan, vahingossa tai tarkoituksella, kosketan jotakin, tunnen tuoksun ja aistin arkisenoloisen kilahduksen, joka kuitenkin kuuluu vain siihen paikkaan. Ehkä kengänkorkoni juuttuu kivetykseen tai lattialautojen väliin, kuin kertoen, että tänne minun tulisi jäädä.

Olen saapunut unelmieni kotiin. Siellä on kaikki mistä olen aina haaveillut. Mitä ne asiat sitten ovat?

Kukapa pystyisi luettelemaan haaveensa ja unelmansa. Ne syntyvät ja kuolevat, ja syntyvät uudelleen ja kuolevat taas. Elävät samaa kiertokulkua kuin muu luonto, jonka osa itse kukin meistä on. Silti täytyy olla paikka, jossa ne kaikki voi aistia ja kokea. Ne kiiltävät ikkunoissa, narisevat seinien raoissa, tuoksuvat lakanoissa, ropisevat hiekkana rikkalapioon. Niitä voi hengittää ja niillä voi kastella kukkia. Niillä voi harjata koiran turkin ja pestä mullat vaatteista. Ne ovat pilke puolison silmässä aamutuimaan. Ne soivat lasten naurussa. Ne ovat luonani kun synnyn, elän ja kuolen.

Minä olen käynyt unelmieni kodissa. Menen sinne takaisin niin pian kuin pääsen.