Jatkuva tungos rasittaa ajoittain. Ryysistä on paitsi oksistoissa, myös pienten olentojen päässä. Olo on tunkkainen, ahdistunut, vihainen ja kyllästynyt. Painolastia tuntuu olevan liikaa. Jokainen liike vaati keskittymistä.

Joskus ajattelen olevani kuumailmapallo. Kohoan korkealle näennäisen kevyesti, käyttövoimakseni riittää lämmin puhuri. Mutta raja tulee vääjäämättä vastaan, lasikatto, jota ei voi läpäistä muuten kuin painolastia vähentämällä. On mahdollista, että tuo lasikatto on vain minun silmissäni. Henkinen este.

Kunpa voisinkin luopua kaikista turhista rasitteista. Välillä tuntuu, että myös rakastettuni toivoisi, että lakkaisin ajattelemasta ja murehtimasta, nojautuisin ja turvautuisin häneen, heittäytyisin kokonaisvaltaisesti hänen huomaansa, hänen lämpimään syliinsä. Olisin rento, iloinen ja huoleton ilopilleri. Keskittyisin vaikkapa ulkonäkööni tai juoruiluun tai sisustamiseen yhtä suurella antaumuksella kuin nyt seuraan talousuutisia tai pohdin työasioita. Olisin enemmän häntä kuin muita varten. Luottaisin häneen.

Minun ulkonäköni tai terveyteni tai hyvinvointini kun ovat hänen huoliaan. Hän kun on olemassa minua varten.

Samalla olisin kuitenkin hänen vallassaan ja armoillaan. Pieni olento ei voi kokonaan antautua toisen holhoukseen, vaan aina on pidettävä pakoreitti avoinna siltä varalta että korttitalo pettää.

Korttitalon koossapitävä voima on luottamus. Miksei rakastettuni voi luottaa minuun? Miksi hän pelkää puolestani? Luuleeko hän, että jos keskityn toisinaan muihin asioihin kuin häneen tai itseeni, suhteemme lakkaa olemasta, tai siihen tulee osapuolia, jotka eivät siihen kuulu? Minusta on sitä paitsi taloudellista, että voimia käytetään siihen tarkoitukseen, joka kulloinkin on päällimmäisenä mielessä. Rakastettuni ei voi väittää, että olisin jotenkin poissaoleva esimerkiksi rakastellessamme. Sen sijaan saatan olla hajamielinen ja huolimaton valmistaessani ruokaa tai lajitellessani pyykkiä, jos ajatukseni ovat hetkeksi karanneet toisaalle. Tai sitten en tunne lainkaan mielenkiintoa kyseisiä puuhia kohtaan. Ei maailma siihen kuitenkaan kaadu.