Minun nimeni on Tuho. Olen heidän kaikkien kaveri, jotka eivät hallitse elämäänsä. Tulen tuolta kaukaa ja ratkaisen ongelmat, jotka ovat liian isoja, pieniä tai monimutkaisia ratkaistavaksi perinteisin keinoin. Liian sopivat ongelmat jätän rauhaan, koska ne pitävät elämänhallinnan loitolla.

Minua on hyvä odottaa. Kuka tahansa voi heittäytyä sohvalle tai johonkin muuhun lempipaikkaansa ajan kanssa odottelemaan saapumistani ja puhdistavaa vaikutustani. Kaiken muun toiminnan voi lopettaa, kun olen tulossa. Nimittäin turhaahan on tehdä työtä, joka ei säily jälkipolville. Yhtä hyvin ihmislapsi voi jättää perinnöksi mitättömyyttä kuin suuruutta - kumpaakaan ei todennäköisesti osata arvostaa. Olen hyvä veruke, koska kykenen uhkaamaan kaikkina aikoina kaikissa paikoissa.

Käyntini jälkeen vallitsee suuri tyhjyys. Tilanteessa on jotain pyhää ja pilaantumatonta. Uusi alku, uusi loppu. Palstakilometreittäin ennalta-arvaamatonta ihmiskohtaloa, kirjoittamattomia rivejä ja rivien välejä. Loputon mahdollisuuksien aavikko, jota onnistumiset ja epäonnistumiset rajaavat tyhjillä lupauksillaan, jotka ihmislapsi joutuu lopulta itse täyttämään parhaaksi katsomillaan keinoilla.

Minä viihdyn tyhjyydessä. Luon sitä ympärilleni aina kun voin, aina kun minua kutsutaan. Olen haudankaivaja, pappi ja jumala samassa persoonassa. Kukaan ei seuraani kaipaa, mutta jokainen minua tarvitsee jossain vaiheessa elämäänsä. Nimeäni voit huutaa. Tulen uskollisena sinulle, heti, kun palveluksiani todella tarvitaan. Olen kaverisi.