Pohdiskelin tässä värjötellessäni rapakon takaista elämänmenoa. Barack Obaman hallinto on ensimmäisenä toimenaan päästämässä vapauteen Guantanamon häkkilintuja. Mediassa on välähdellyt näkemyksiä, että me suomalaiset voisimme ottaa osan heistä hoiviimme.

Mietin, minkälaista olisi entisen vankileiriläisen elämä Suomessa. Olisiko hänellä täysi vapaus? Voisin kuvitella, että Guantamon muurien varjo ei ihan heti katoaisi hänen otsaltaan. Hän olisi pitkän aikaa, kenties lopun elämäänsä, vain fyysisesti vapaa. Mitä me suomalaiset voisimme tehdä hänen hyväkseen? Epäilemättä saman, minkä muidenkin poliittisten pakolaisten eteen olemme tehneet. He ovat myös olleet kotimaansa viranomaisten silmissä rikollisia, vaikka vain mielipiteidensä tähden. Guantanamon vankeja on epäilty paljon pahemmista rikoksista.  

Mikä ettei vankilan purkaminen olisi vain näennäinen siivoustoimenpide? Mikä ettei vapautettuja heti sopivan tilaisuuden tullen vangittaisi uudelleen ja toimitettaisi johonkin toiseen Yhdysvaltojen monista vankiloista? Varpusen päähän ei mahdu ajatus, että Guantamon vankien vapautusoperaatio olisi mietitty vain siihen hetkeen asti, kun vankilan porttien saranat avautuessaan korviavihlovasti vinkaisevat. Vaikealta tuntuu myös uskoa sitä, että vankeihin kohdistetuista epäilyksistä - olipa niitä kyetty näyttämään toteen tai ei - ihan heti luovuttaisiin. Kun ajattelee kaiken pelon, harhojen ja vainoamisen määrää, mikä on tuon vankilan alueelle tiivistynyt, melkeinpä odottaisin jonkin räjähtävän heti kun ensimmäiset askelet kohti vapautta on otettu.